Kohti Mynämäkeä

Tänään on taas treenipäivä, ja lähen testaamaan Kalle Savosen ja Jani Mäkelän kanssa Mynämäen alle vuoden vanhaa rataa. Pari kierrosta olis tarkotus pelata ja voin tulla heittämään illalla viiltävää analyysiä kierroksista ja radasta. Tavoite on ottaa kierroksista hyöty irti ja tutustua rataan hyvin. Otan video kameran mukaan joten saattaa olla luvassa jonkinmoista videomateriaaliakin tiedossa sieltä uusimman videonkin lisäksi. Palataan illalla !

Stocholm doubles

Sippou

Treenipäivä

Tänään on luvassa paljon frisbeetouhua. Kävin jo kerran viimeviikolla pelaamassa ultimatea, ja ihan mukavaa kuntoilua se oli. Tarkoitus olisi jatkaa koko talven sitä ihan vaan kohottaen kuntoa ja pitäen myös sillä tavoin heiton otteessa. Nyt on tullut juostua lenkkejä lähemmäs kymmenen viimeisen kuukauteen joista eilinen oli pisin (9,4 km) ja se oli kestoltaan tasan tunnin. Kunto on noussut huomattavasti näinkin pienessä ajassa ja sopivalla määrällä kuntoilua. Eilen askeleet olivat koko lenkin ajan lentoisia eikä alkanut tuntua missään vaiheessa pahalta jaloissa tai missään muuallakaan.
Ultimateilun jälkeen on 7k:n hallivuoro jossa voi puttailla ja heitellä pressuun n. puolentoistatunnin ajan. Tänään otan jälleen harjoituksen kohteeksi puttaamisen n. 9-10 metristä. Viikonloppuna lähes kaikki alle tämän etäisyyden upposivat koriin mutta nämä 10 metriset menivät monesti oikealta ohi.

Paljon frisbeetouhua..onko parempaa syntymäpäivää

Sairas jätkä, saman ikänen ku minä, tienaa miljoonia, uskomaton laulaja !

Seppo Paju

Treeniä tauon jälkeen

Kausi on ohi joten on äänestetty vuoden titteleitä. Suomen Frisbeeliitto piti äänestyksen mm. Vuoden Frisbeegolfaajasta. Melko luonnollisesti Suomenmestaruuden voitettuani minut valittiin vuoden frisbeegolfaajaksi.

Olin pelaamassa salibandyä n. 3 ja puoliviikkoa sitten ja kärsin hetken pienestä loukkaantumisesta. Ranne oli lievästi murtunut ja pääsin kunnolla pelaamaan vasta kuluneella viikonlopulla. Menin Nummelaan muiden suomen junioreiden kanssa treenaamaan, ja käytiin kokeilemassa mm. uusi rata Hyvinkäällä. Oli todella positiivinen yllätys. Mukavaa pelattavaa, hyvä alue radalle, paljon harrastajia ja hyvä keli. Pelattiin pari kierrosta ja pitkän tauon jälkeen heitto tuntui olevan ihan hyvässä iskussa. Toki jokainen osa-alue oli hieman epävarmaa ja taso oli vaihtelevaa, mutta pääosin peli kulki mallikkaasti. Oltiin pelaamassa Sikasen, Nissisen, Piirosen ja Tuoman kanssa, ja täytyy todeta että taso meidän sisäisissä kamppailuissa on kasvanut aivan huimasti. Jokainen vuorollaan laittaa hyvän draivin väylälle ja upottaa hankalan ja pitkän putin. Jokaisen ajattelutapa puttiin on muuttunut vanhasta tavasta päinvastaiseen. Kesällä jokainen meistä piti puttia niin vaikeana ja pelottavana asiana ettei puttia juuri voinutkaan saada hankalassa paikassa sisään. Moni ammattilainen on puhunut mulle puttaamisesta, ja siitä että se on aivan yhtä helppoa kuin muutkin pelin osa-alueet. Täytyy vaan unohtaa pikkutarkat tekniikka-asiat ja putata se kiekko vain koriin. Ei turhaan mieti kaikkea pientä, vaan toteaa että tä on ihan perus putti, ja ei oo mitään syytä miks ei laittais sitä puttia sisään !
Nyt kun on käsi kunnossa ja kelit on vielä suotuisat niin täytyy pelata mahdollisimman paljon. Koulu toki loppuu monesti jo kun alkaa hämärtää, mutta mahdollisuuksien mukaan.

Discanialta DD (Hysteria) nyt C-linenä. Tekis kyllä mieli päästä testaamaan !

Yks sairaimmista videoista ikinä

Sippou ‘

Askelta askeleen perään…

Kulunutta kautta varten treenasin paljon ja tarkoitus oli ottaa uusi ja suuri askel uralla. Talvella isoimmaksi teemaksi otin puttaamisen, muttei muutkaan osa-alueet jääneet huomiotta. Fysiikkaakin tuli joissain määrissä harjoiteltua, muttei kuitenkaan tarpeeksi. Suurimmat tavoitteet kaudelle olivat Suomenmestaruus, Presidents Cup paikka ja erinomainen suoritus European Openissa. Kaikissa näissä onnistuin. Avoimen sarjan Suomenmestaruus nuorimpana sen tittelin ikinä voittaneen, nuorimpana Presidents Cupiin valittu pelaaja, ja European Open Major turnauksessa kahdeksannelle sijalle, jättäen taakse mm. maailman ranking nro 1 pelaajan Nikko Locastron. Myös muissa kilpailuissa tuli menestystä kosolti, ja pääsin pelaamaan monessa käänteessä maailman huippujen kanssa, johon tuntui jo loppukaudesta tottuneen, eikä Locastron kanssa pelaaminen tuonut erityistä jännitystä. En kuitenkaan voi olla täysin tyytyväinen kuluneeseen kauteen, sillä suoritukset ovat olleet vieläkin hieman epätasaisia ja vieläkin lähes jokaiseen kisaan mahtui yksi heikompi kierros. Ulkomailla kisailin tällä kaudella, ja parasta oli kun pääsi vielä pari kertaa kisaamaan myös jenkkeihin. Tutustuin hyvin maailman huippuihin ja opin samalla englantia. Ehkä kauden suurimmaksi saavutukseksi Suomenmestaruuden ja muiden titteleiden ohitse nostaisin kokemuksen jota sain todella paljon. Paljon kierroksia huippujen kanssa, paljon suuria kisoja, tutustuminen moneen huippuun ja melko paljon menestystä. Menestyminen toi itseluottamusta ja aina kun lähdin pelaamaan, oli fiilis hyvä. Myöskään loukkaantumisista en joutunut kärsimään vaan olin koko ajan kunnossa.

Iseluottamusta toi myös Santa Cruzin frisbeegolf näytöksessä tekemä hole- in- one joka toi näkyvyyttä lajille ja itselleni. Videota YouTubessa on katsottu jo lähes 100 000 kertaa ! Santa Cruz ACE

Parannettavaa kaikissa asioissa on vielä runsaasti, enkä usko vielä saavuttaneeni lähes mitään siitä mihin tiedän pystyväni. Kun tietää että on mahdollista tulla aina vain paremmaksi jossain asiassa ja voi saavuttaa vaikka mitä..miksi ei yrittäisi saavuttaa vaikka mitä !? Mä tiedän että harjoittelu kehittää ja jaksan harjoitella. Seuraava askel on kuitenkin vielä suurempi mitä tällä kaudella tehty liike oli. Talviharjoitteluun kuulu tänä talvena suuressa osassa fysiikka harjoittelu. Se pitää sisällään säännöllistä lenkkeilyä, salibandya, sulkapalloa, perinteistä kuntopiiriä ja joissain määrin kuntoilua muillakin kuin omalla painolla. Mahdollisimman paljon pyrin kuitenkin käyttämään kaikessa hyötynä omaa painoa ja tekemään liikkeitä sen mukaan, koska se kehittää notkeutta, ketteryyttä ja itsensä hallintaa aivan eri mittakaavassa siihen nähden mitä laitteessa makaaminen ja tangon nostaminen. Lajiharjoittelu on toinen puolisko harjoittelusta, joka sisältää paljon puttia kotona, ulkona, hallissa ja pyrin saamaan toistojen määrän uudelle tasolle aikaisempiin talviin nähden. Draivia hallissa, ulkona verkkoon ja osa myös kierroksilla, joita tulen myöskin heittämään hangesta välittämättä, pitääkseni pelivireen päällä. Myös lähestymisheittoja mahdollisimman paljon puttereilla, jota pystyy harjoittelemaan hallissa ja ulkona. Ensikauteen aion lähteä sellaisena pelaajan, joka pystyy taistelemaan Major- tason kilpailuissa voitosta. European Openissa jäin 15 heiton päähän Dave Feldbergistä joka voitti kilpailun. Laskin myös tehneeni n. 15 puttivirhettä alle yhdeksästä metristä. Uskon että 15 heiton parannus per kilpailu ei ole vielä edes ihmeellinen saavutus, joten askeleita pystyy vielä ottamaan helposti..nyt on rakennettu hyvää pohjaa, joka kestää räjähdyksen. Odotan ensikautta innolla, silloin tapahtuu.

Ranking

Stay tuned !

Sippou

Mietteitä USA reissulta

USDGC siis saatu pakettiin ja aikaerosta ollaan nyt toivuttu. Kisasta jäi huono maku, ei oman pelin takia vaan kilpailu tavan takia. En usko että samaa pelitapaa tämänarvoisissa kilpailuissa tullaan käyttämään pitkään aikaan, tai ainakaan ennen kuin sitä on kehitetty reilummaksi. Pelasin viimeisellä kierroksella kohtuullisen 74 joka on kuitenkin jo kuusi päälle radan paarin, ja voitin poolini toisiksi parhaan 25 heitolla. Kaikki poolikaverit olivat yli 50 vuotiaita ja heittojen keskipituus näillä pelaajilla oli n. 50 metriä kun heitettiin tiiltä. Toisiksi paras pelaaja heitti 99, kolmanneksi paras 102 ja huonoin 112. Toista kertaa en tule menemään tämänlaisiin kilpailuihin. Matka muuten meni erittäin hyvin. Oli todella hauskaa ja tutustuin paremmin Averyn, Rickyn, Jeremyn ja monen muun jenkin kanssa. Hyvä reissu siis kuitenkin ja todella monet kiinnostuivat paljon discmaniasta ja olivat innokkaita kyselemään kaikkea discmanian kiekkoihin liittyen : )

Kausi kilpailuiden osalta on nyt ohitse ja ennen ensikauden alkua treenaan todella paljon frisbeegolfia ja fysiikkaa. Koitan kirjotella viikottain treeneistä ja kaikesta frisbeegolfiin liittyvästä. Talvella ja lähiaikoina tulossa myös uusia videoita. Kaudesta tulossa vielä yhteenveto lähiaikoina ! ole aktiivinen

Sippou

Historiallista

Pikaista päivitystä tästä päivästä sillä kello on jo täällä melko paljon niin pitää päästä nukkumaan ajoissa. Kierros siis alkoi todella paljon huonommin mitä ensimmäinen kierros ja sain otteen pelistä vasta viidennellä väylällä josta alkaen pelasin 5 väylää kaksi alle ja ensimmäiset neljä väylää kaksi päälle. Olin siis ensimmäisen yhdeksän väylän jälkeen paarissa. Takaysillä rypesin niin paljon että en edes ymmärrä miten se voi olla mahdollista, mutta rata rankaisee niin nopeasti heti yhdestä ob:sta ja jos niitä heittää vielä kaksi tai jopa kolme samalla väylällä, tulee tulokseksi melko hirveää katsottavaa. Pelasin viimeiset yhdeksän väylää siis 13 päälle radan paarin ja lopputulokseksi tuli siis plus 13 eli 81. Huonoin kierros mitä tällä kaudella olen pelannut ja olen hyvin pettynyt siihen. Kierros oli melko raskas kun se kesti melkein kuusi tuntia ja poolissa oli jällen yksi joka heitti yli 100 heittoa (103). Rata on niin uskomattoman hieno ja siisti pelata että kyllä se on joka tapauksessa nautinnollista puuhaa. Kelitkin ovat olleet hienot eli helteessä ollaan heitetty. Itse en pidä tasoitusjärjestelmästä alkuunkaan mutta sen kanssa nyt pelataan. Kilpailijoita on n. 130 ja molempina päivinä varmasti yli 30 pelaajaa on heittäneet yli 100 heittoa. Tiesin toki aikaisemmin jo tasoitusjärjestelmästä ja ettei kisa tule olemaan niin kova tasoinen..mutta en uskonut että se pääsykriteerit olisivat olleet niin lempeät että puolet kilpailijoista on alle 940 reitattuja ja moni on alle 900. Kilpailu nyt vain on mikä on ja ite pystyin silti pelaamaan omalla tasollani ja pitämään hauskaa. Vaikka tänään meni heikosti voin edelleen pelata kaksi hyvää kierrosta tähän loppuun.

Eilisen kysymyksen vastaus on 7

Päivän kysymys:

Montako ob:ta heitän huomenna vähemmän kuin tänään ? (tänään heitin yhdeksän kertaa)

Sippou

Winthrop rankaisee

Heti aamulla kun heräsin, ei ollut ollenkaan samanlaista tunnelmaa kuin viime vuonna oli ja sama laimeampi tunnelma jatkui koko päivän. Pelasin samassa poolissa pelaajien kanssa joista ketään en ollut ikinä nähnyt tai kuullut. Lämmittelyn jälkeen kierrokselle ja caddynä toimi Ricky Wysocki. Ensimmäisellä väylällä joka on n. 70 metriä alamäkeen otti yksi poolistani 6 joka tarkoittaa 12 metriä heitolle. Sama jatkui näillä muilla poolilaisilla koko kierroksen, kun itse aloitin kierroksen erinomaisesti pelaten ensimmäiset 10 väylää 7 alle radan paarin. Väylä 11 on mulle todella paha ja hieman lyhyeksi jääneestä avauksesta lähdin heittämään kämmenellä korille jonne oli matkaa ehkä 115 metriä ja ob linjat olivat todella kapeat. Olisi pitänyt pelata varmemmin sillä tulokseksi sille väylälle tuli 11. Sain koottua itseni ja otin seuraavalle väylälle heti birdien. Peli flow tilasta kuitenkin taantui ja pelasin loppuun paljon par tuloksia mutta viimeiselle väylälle otin vielä seiskan. Fiilis ei ollut huono eikä myöskään hyväkään. Kuulin kierroksen loputtua että pelataan tasoitettujen tulosten mukaan koko kilpailu eli huomenna mun kanssa samassa poolissa on pelaajia joka heitti n. 15 heittoa muo huonommin. Tänään mun poolin tulokset oli 71 (meikän) eli 3 yli radan paarin, 92, 99 ja 103. Eli meininki ei ole ollenkaan samanlaista kuin viimevuonna tai kaikkina aikaisempina vuosina. Itellä meni kuitenkin ihan hyvin pääsääntöisesti mutta pari väylää teki kierroksesta hieman heikomman. Huomenna isot kalat pois ja tulos 60 paikkeille.

Jussi pelasi 68 ja Juho 70

Päivän kysymys:

Paljonko parannan huomenna väylällä 11 ?

Sippou

Huomenna alkaa kauden viimeinen etappi

Treenipäivä takana ja huomenna alkaa kilpailu. Pelattiin Juhon ja Jussin kanssa ensin aamulla harjoituskierros monella eri vaihtoehdolla ja kokeiltiin vähän kaiken näköistä. Toinen ja viimeinen treenikierros oli tuloskierros ruokailun jälkeen jonka pelasin Juhon, Jeremy Colingin ja Ricky Wysockin kanssa. Alotin viidellä birdiellä joissa jokaisella laitoin putin alle 7 metristä eli heitot toimi aika mallikkaasti. Kuudennelle väylälle par ja seuraavat väylät väylälle 12 asti birdieitä. Siinä vaiheessa sai jo sanoa et on mennyt ihan hyvin kun olin 11 alle radan paarin 12 väylän jälkeen. Seuraavaksi olikin vuorossa kuuluisa väylä numero 13 a.k.a ’888 jota ei ikinä voi pelata liian varmasti. En tosiaankaan pelannut kovin varmasti ja otin siihen niinkin ison numeron kun kymmenen Kierros siitä huolimatta jatkui ihan hyvin ja pelasin seuraavat neljä väylää yksi alle yhdella helpolla puttimissillä. Jäljellä toki oli vielä viimeinen väylä joka on tunnetusti myös melko haastava. Sain itekkin todeta sen tänään kun käytin siihen yhdeksän heittoa ! Kierros oli silti ihan kohtuullinen 66 eli 2 alle paarin yhdellä kympillä ja yhdellä ysillä jotka molemmat olivat väylään plus 5. Eli muut väylät pelasin yhteensä 12 alle joka on erinomainen tulos. Huomenna samanlaista peliä mutta noi kaksi huonosti mennyttä väylää hieman varmemmin. Caddynä huomenna meikällä toimii Ricky Wysocki joka on nuorin major tason kilpailin voittanut pelaaja. Muo vuoden aikaisemmin syntynyt ja pelannut samasta vuodesta alkaen kun minä. Huomenna hyvä tulos ja pidetään hauskaa !

Päivän kysymys:

Mikä on ensimmäisen kierroksen tulos kun radan par on 68 ?

Kommentoikaa veikkauksia !

Sippou

Kauden viimeinen etappi

Nyt on pidetty taukoa kirjottamisesta kun ei oikeen mitään suurempaa ole tapahtunutkaan. Paitsi voitettiinhan me Nissisen Teemun kanssa parigolfin Suomenmestaruus. Seuraava ja kauden viimeinen etappi on yksi isoimmista, eli USDGC a.k.a Us Open. Viimevuonna olin samassa kilpailussa selkäkipuisena ja hieman kokemattomana. Nyt on kokemusta tämän tason kisoista ja kaikki paikat on kunnossa. Tavoitteet on korkealla ja nyt mä aion ensimmäistä kertaa oikeesti kamppailla maailman parhaiden frisbeegolfaajien kanssa siellä kärjen tuntumassa. Nyt on käytössä myös ensimmäistä kertaa jonkinlainen tasoitusjärjestelmä mistä mä ite en oo oikeen perillä, mut mä lähen pelaamaan sinne vaan niin hyvää frisbeegolfia kun ikinä osaan. Tasoitusjärjestelmän vuoksi myös kaikki maailman huput eivät aio osallistua kisaan mutta kyllä siellä paljon on tosi kovia pelaajia silti. Ainakin pelaajia joiden tiedän tulevan pelaamaan näistä parhaimmista on Ken Climo (12 x world champ, 5 x USDGC champ), Barry Schulz (3 x USDGC champ, 2 x world champ), David Feldberg (1 x USDGC champ, 1 x world champ ja 2011 European open champ). Eli kuitenkin todella kovassa seurassa saa pelata ja kaikkia pelaajia vastaan on kuitenkin mahdollisuus. Uskon että nyt kun on kaikki paikat kunnossa, kokemusta isoista kisoista, kokemusta radasta ja kehitystä tullut pelillisesti ja henkisesti, niin kaikki on mahdollista. Pelaan täysin samaa rataa kun kaikki muut, samoilla säännöillä ja samassa kelissä. Oon pystynyt pelaamaan jo monessa kisassa hyviä kierroksia monta ja pysynyt jopa maailman kärjen mukana, mutta väliin on aina mahtunut se yksi heikompi kierros. Nyt pelaan koko kisan tasaisesti ja hyvin. Lähtö on huomenna ja tiistai on harjoituspäivä. Uutta tekstiä heti harjoitusten jälkeen.

Sippou

Suomenmestaruus 2011

Saman tien kun heräsin tänään, alkoi kuumottaa päästä heittämään. Kun pääsee tekemään sitä mistä tykkää, on aina nautinnollista. Ennen kierrosta puttailin paljon ja pidin hyvää fiilistä yllä. Kierrokselle kärkiryhmässä meikäläisen kanssa lähti Juho Parviainen, Joonas Hynönen ja Pasi Koivu. Koivu johti minua ja Parviaista kolmella heitolla ja Hynöstä kahdella. Omana tavoitteena oli ottaa Pasin kaula heti kiinni mahdollisimman nopeasti, ja pelata erinomainen kierros. Peli lähti heti alusta asti rullaamaan erinomaisesti, ja sainkin kurottua Pasin kiinni jo seitsemällä väylällä. Väylällä yhdeksän pääsin jo yhden heiton johtoon. Olin siinä vaiheessa viisi alle radan ihannetuloksen. Peli jatkui mallikkaasti ja tein muutamia erinomaisia suorituksia, mutta väliin mahtui yksi erittäin huolimaton putti väylällä 13 jossa puttasin n. 3 ja puolesta metristä ohi. Kyse oli jännityksestä, ja Pasi pääsi tasoihin. Seuraavat kaksi väylää molemmille birdiet josta siirryttiin väylälle 16. Pasi avasi ehkä kahteentoista metriin ylimäki putille, ja meikäläinen 10 metrin alamäkiputille. Pasi laittoi putin sisään, ja siirsi paineet mulle. Jos haluan olla Pasin kanssa tasoissa niin putti on saatava. Mäki kuumotti kovasti takana, mutta putti keskelle koria! Silloin jos joskus oli itsevarma olo! Siirryttiin seuraavalle väylälle. Pasi heitti kahdeksaan metriin ja minä kymmeneen. Ensin puttasin minä ja putti oli todella varovainen ja jäi korin alle. Kori oli pahassa paikassa joten en ollut ollenkaan pettynyt vaikka se ei mennyt, vaan iloinen että se jäi siihen. Pasi puttasi alarautaan josta se rollasi ob:lle. Putti ob:lta vielä alarautaan ja vitonen korttiin. Peli tuli selväksi melkein sen jälkeen. Vielä oli viimeinen väylä ja minä johdin kahdella heitolla. Avasin pitkälle, lähestyin korin alle ja pudotin Suomenmestaruuden! Olen nyt nuorin mestaruuden avoimessa sarjassa voittanut ikinä.

Vaikka Pasilla kävi hieman huono tuuri toisiksi viimeisellä väylällä, ei se ratkennut siihen. Sen voiton ratkaisi koko kierros, joka oli 11 alle radan ihannetuloksen ja paras kierros koko kisassa. Pasi ja muut tarjosivat todella kovan vastuksen ja oli nautinto pelata suomen parhaiden frisbeegolf pelaajien kanssa. Taso suomessa kovenee koko ajan, ja uskon että lähivuosina moni suomalainen pystyy haastamaan maailman kärkeä maailman isoimmissa kisoissa. Voin sanoa voittoni tärkeäksi tekijäksi kilpailukokemuksen vaikken olekaan pelannut kauan, mutta olen päässyt pelaamaan tänä vuonna monen maailman huipun kanssa samassa ryhmässä, ja silloin tällöin pelannut jopa parempaa peliä kuin he. Katsojiakin oli paljon mutta mulle ei niistä tullut mitään painetta. Tällä kaudella olen useassa kisassa pelannut monen katsojan silmien edessä ja siihen on jo tottunut. Kisakokemus on siis tärkeää.

Kiitos katsojille, kilpailijoille, järjestäjille, tukijoille, Jussille, Pasille, Discmanialle, Juhoille ja isoin kiitos kavereille ja perheelle jotka ovat kannustaneet koko kauden ajan. Kiitos kaikille!!!

Suurin saavutus frisbeeurallani on tämä, vaikka Maailman- ja Euroopanmestaruus on myös iso juttu.
Jos jostain niin tästä on hyvä jatkaa Kiitos!

Sippou