KK ohi
Nohh, kukkulan kuninkaaseen lähdettiin tietysti sillä asenteella että voittoa haetaan. Ensimmäinen kierros lauantai aamuna lähti rullaamaan ihan perus paarin tahdissa. Pari mokellusta sinne sun tänne ja birdieitä tuli hyvin vähän. Olin juuri tehnyt ehkä tylsimmän kierrokseni koko elämässäni. Tulos nyt ei ollut mikään järisyttävän ruma, mutta oikeat onnistumiset kierrokselta puuttui kokonaan. Lopputulos kahdelta kymmeneltä väylältä oli siis 70. Ei paha, mutta pystyin todella paljon parempaan.
Seuraavalle kierrokselle olin valmis parantamaa aika paljon ja kierros kyllä lähtikin kulkemaan paljon paremmin. Olin siinä kierroksen puolivälissä todella hyvissä asemissa ja kierroksesta olisi tullut todella hyvä, MUTTA! Aloin siinä itten loppupuolella mokeltamaan aikas mukavasti ja lopputulokseksi tuli kuin tulikin jopa edellistä kierrosta huonompi 71. Outoa oli se että harmitus oli normaalia pienempi. Kärkeen oli eroa muodostunut jo 13 heittoa. Tuntui aika kovalta haasteelta mutta kyllä siitä lähdettiin toiselle kisapäivälle.
Sunnuntai aamun sai nukkua vähän pidempään, ja aamulla radalla kuulin että Kaakisen Mikko oli keskeyttänyt kilpailun perhe syistä. Nousin sen takia ykkös pooliin(eli ryhmään) ja pääsin seuraamaan kovimpien kilpakumppanien heittelyä läheltä. Alku tavoitteeksi otin sen että pääsisin kolmannelle sijalle, koska matkaa siihenkin oli 9 heittoa, joka on sekin melko paljon. Kolmannesta sijasta kanssani kamppaili Kimmo Ripatti, joka oli ollut vakuuttava edellisenä päivänä. Tänään ei kuitenkaan ollut Kimmon päivä, ja sain koko ajan hieman kiinni. Juho oli siirtynyt Kallen ohitse jo aika kierroksen alkuvaiheessa. Kierros meni omalta kohdalta paljon paremmin kuin edellisenä päivänä, ja tulokseksi muodostui 80. Pelasimme tänään siis 25 väylää kun taas eilen 20. Kimmo pelasi 89, Kalle 87 ja Juho 79. Olin siis kolmanne kierroksen jälkeen Kimmon kanssa tasoissa, Kalle oli toisena ja Juho johti.
Finaali lähti omalta kohdaltani taas hyvin käyntiin. Otin toisella väylällä yhden heiton kaulan Kimmoon, joka pysyi neljännelle väylälle. Sen jälkeen olimme tasoissa, ja kaksi väylää oli finaalia jäljellä. Toisiksi viimeisellä väylällä sain kohtuu hyvän avauksen niin että pääsin puttaamaan ehkä kymmenestä metristä. Tulos oli puttiralli, ja nelonen korttiin. Kimmo kortitti samalta väylältä varman kolmosen, ja eroa oli yksi heitto Kimmon eduksi. Kimmon vuoro oli avata ennen minua viimeinen väylä. Avaus jäi ehkä 15 metriä vajaaksi ja kiekon verran ob:sta. Olisiis pakko laittaa paikalle josta saa varman kakkosen. Heitin Firebirdillä kämmenellä pienen skipin avulla alareutaan:) olin melko helpottunut kun näin kiekon pysähtyvän pudotus etäisyydelle. Kimmolle 3 ja mulle 2. Tasoissa siis. Luvassa oli Sudden death eli äkkikuolema kolmannesta sijasta.
Aloitettiin luonnollisesti ykkös väylältä, josta molemmat otti kolmoset kuin myös väyliltä kaksi ja kolme. Neljäs ”sudari” väylä, ja oli Kimmon vuoro avata. Kimmo laittoi ob:lle. Ite olisin voinut deiftata vaan muta en siinä vaiheessa viittinyt. Heitin Discmanian PD:llä ja kiekko meni koristä ehkä 7 metriin. Kimmo tietysti koitti kaukaa sisään mutta ohi meni. Ite sain jo siis olla melko rauhassa. Laitoin putin seitsemästä metristä sisään ja pronssi oli mun. Siinä vaiheessa olin jo ihan tyytyväinen kun siihenkin sai nousta aika paljon, ja lauantaina mokelsin niin paljon että voittoon nouseminen olisi ollut jo huikeaa. Juho Rantalaiho siis voitti, Kalle Savonen toinen ja minä kolmas. Täysin sama järjestys kuin vuonna 2009 kukkulan kuninkaassa. Hauskaa oli ja suuret kiitokset 7k:lle. Etenkin Juhalle ja Anssille koska työtunteja tähän kilpailuun, ja koko seura toimintaan on käytetty tuhansia tunteja. Nyt vielä pari viikkoa treeniä ennen elämäni suurinta ja tärkeintä kilpailua. Putti erityis treeniin:)
Seppo Paju
